• Kati

Valoa sisään

Updated: Mar 28

Ehkä tiesitkin, että ohjaan myös tunteja?

Olen lisensoitu hathajoogaohjaaja, itse silti puhun ennemmin lempeästä liikkeestä kuin hathajoogasta.


Syy on se, että mielestäni "lempeä liike" kuvaa paremmin sitä, mitä tehdään. Jos haluat tietää lisää, niin vilkaisepa tänne. Tai etsi Facebookista ryhmä nimeltään Joogakellari.

Näillä minun tunneilla liikutellaan lempeästi kehoa ja tutustutaan siihen että miltä just itsestä tuntuu juuri sillä hetkellä. Ollaan vähän niinkuin oman kehon tutkimusmatkalla: jos teen näin niin miltä se tuntuu? Entäpä jos teen näin niin miltä sitten tuntuu?


Askel askeleelta opetellaan tuntemaan ja tunnistamaan niitä oman kehon signaaleja.

Niin kovin usein moodi on "mee ja tee se", noilla tunneilla luvan kanssa saa tunnustella.


Itseäni viisaammat opettajat sanovat, että me ihmiset pakkaamme stressiä, huolta, murhetta... erityisesti vatsan seudulle.


Olet varmasti kuullut termin "stressivatsa" - ehkä olet kärsinyt siitä itsekin?


Itse, esimerkiksi, sain jossain maailman vaiheessa refluksitaudin ihan puhtaasti stressistä. Ennen kuin opin hoitamaan sitä ja itseäni, hoikistuin monen monta kiloa kun en vain pystynyt syömään. Eli itselläni stressi menee niin suoraan vatsaan kuin olla voi. Kun se stressin aiheuttaja hävisi, tautikin katosi.


Jos surettaa niin voi olla, että ruokahalu menee kokonaan.

Tai ehkä sitä heilahtaakin sinne toiseen ääripäähän eikä voi lopettaa syömistä.

Molemmat on ihan normaaleja reaktioita.


Noilla omilla lempeän liikkeen tunneilla pyydän silloin tällöin laittamaan kädet vatsan päälle ja silmät kiinni. Ja sen jälkeen vain hengitellään kohti käsiä. Tunnetaan se käsien lämpö vatsalla ja rohkeimmat jopa miettivät, että se lämpö siitä leviää muuallekin vatsan seudulle.


Hengitellään lempeästi sinne, missä on stressi ja huoli. Suru ja murhe.


Muistutan tuossa kohti myös yleensä siitä, että pilkkopimeän huoneen valaisemiseen riittää yksi kynttilä. Joku muu saattaa muotoilla saman sanoilla "pimeää ei tarvitse ajaa pois, riittää että päästää valon sisälle vaikka pienestä halkeamasta".


Mitä tekemistä tällä tankerolla aasinsillalla nyt on sitten yhtään minkään kanssa?


Paljonkin. Katsotaan kuinka hyvin onnistun tehtävässäni taluttaa sinut tuon aasinsillan yli.


Kun puhutaan lapsettomuudesta (tai mistä muusta suuresta menetyksestä hyvänsä), voi tulla ajatus että "mun täytyis olla tästä jo selvinnyt". Sitä saattaa soimata itseään siitä, että vieläkin miettii sitä yhtä ja samaa asiaa ja ehkä kyseenalaistaa että "miks mä en pääse tästä yli?".


Oman lapsettomuuden kohtaaminen on iso asia. Huomaa: en käytä tietoisesti sanaa "selviäminen" tai termiä "päästä yli" vaan puhun asian kohtaamisesta.


Valitettavasti ainakaan minulla ei ole pilleriä, minkä voisin antaa ja sen jälkeen kaikki olisi "trallalallalalaa". Eikä mun repertuaarista löydy myöskään taikasanoja tai taikasauvaa. Valitettavasti.


Lapsettomuutta ei voi kerralla huiskaista pois, hävittää omasta päästä ja sydämestä. Se on iso asia, sitä ei voi painaa villaisella ja laittaa toiveet perään, että "huomenaamuna mä oon kunnossa".


Itse toivoin tuota.


Ajattelin kierosti että kun en ajattele asiaa niin huomenna mä herään ja kaikki on kunnossa. Että mä olen iloinen ja onnellinen ja kaikki on niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Että se sadun hyvä haltija heilauttaisi taikasauvaa "pipidipopidipuu" ja se mun möykky olisi hävinnyt.


No ei se mennyt niin.


Mun täytyi tehdä se työ, kohdata ne tunteet ja ne ajatukset. Ne ajatukset, joita koittaa paeta, vahvistuvat. Ehkä oot tuon itsekin huomannut?


Mun täytyi kohdata se pimeä ja samalla opetella päästämään valoa sisälle. Päästin valoa sisälle ensialkuun pienestä halkeamasta. Tai pieni tuikku kerrallaan - miten haluatkaan tuon itse ajatella.


Valon päästäminen sisälle ei tarkoita sitä, että lapsettomuus lakkaisi olemasta ja että sen vain unohtaisi pois. Ei.


Eikä se tarkoita sitä, että lapsettomuus on sitten kerralla hyväksytty, käsitelty ja paketissa. Rusetti päälle ja unholaan.

Lapsettomuuden kohtaaminen ja tasapainon löytäminen vie oman aikansa.


Sinun ei tarvitse ajaa lapsettomuuden kipua pois, riittää että päästät vähän valoa sisälle. Valon päästäminen sisälle tarkoittaa sitä, että edes hetkellisesti sallit itsellesi jonkin ilon aiheen. Jonkin omaa mieltä ja oloa kohottavan asian.


Oman mielen ja olon kohottaminen ei tee sinusta itsekästä. Sulla on lupa voida hyvin, toki kun teet sen lain ja hyvän tavan puitteissa.


Sulla on lupa etsiä itsellesi merkityksellisiä asioita.

Sulla on lupa tehdä vaikka niitä omassa lapsuudessasi iloa tuottaneita asioita näin aikuisena.


Päästä valo sisälle, pieni valonsäie kerrallaan.

Vielä tulee se päivä, kun huomaat unelmoivasi jostain uudesta.


Sen voin luvata.



Haluatko tehdä kanssani töitä 1:1? Varaa tuosta tutustumiskeskustelu!


Läsnäoloharjoitukset ovat itselleni olleet olennainen osa myös lapsettomuuden kohtaamista ja oman tasapainon löytämistä. Tein tuohon verkkokurssin, myös sinun avuksesi.

Täältä verkkokurssiin!

20 views0 comments

Recent Posts

See All