Työkalu numero 1
Jos olet lukenut aikaisempia kirjoituksiani, tiedät jo hitusen tarinastani. Jos et ole lukenut niin kurkistapa noita linkitettyjä kirjoituksia, saat sieltä jotain taustatietoa.
Näet ehkä hetkisen verran maailmaa minun silmälasieni läpi. Tai, näppäränä aasinsiltana tuohon alla olevaan valokuvaan: linssini läpi. Taustalla kuvassa aina yhtä upea Saana💛
Monen monta viikkoa olen möyrinytt siellä menneessä, niissä tapahtumissa ja keskusteluissa. Ja myös ehkä olen heittäytynyt vähän saarnanaiseksi tietyissä kirjoituksissa. On tuntunut tarpeelliselta sanoa tietyt asiat ääneen.
Viime viikolla lyhyesti kertoilin nykytilasta. Kerroin että mitä ajattelen asioista tänään, missä tunnetiloissa juuri nyt tämän asian suhteen liikun.
Tällä viikolla ajattelin antaa sinulle työkaluja käyttöösi. Tämä on asia, jota voit käyttää oikeastaan missä tahansa elämän eteen heittämissä haasteissa. Tämä ei siis ole pelkästään lapsettomuuden herättämien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn vaan käy aivan kaikkeen.
Tyylilleni uskollisena tullaan kiertotien kautta sisään. ☀️
Olen onnekseni saanut käydä Thaimaassa useamman kerran. Ihailen siellä aina niitä "one size fit all" -vaatteita, niiden kauniita värityksiä ja somia malleja. Mutta koska pituutta itselläni on 175cm, olen todellakin liian pitkä "one size" -vaatteille. Housunlahkeet jäävät puoleen pohkeeseen ja hihat lepattamaan erikoisiin pituuksiin. Vaatteissa one size ei todellakaan "fit all".
Nyt tarjoilen sinulle asian, jonka kuka tahansa voi opetella ja ottaa omakseen. Ja sitä voi käyttää säästä riippumatta vaikka joka päivä.
Kerrankin, "one size fit all" pitää paikkansa. 💎
Tämän työkalun nimi on itsemyötätunto.
Minkä tunteen tuo sana herättää sinussa? Tai mitä ajatuksia?
Ehkä irvistelet siellä, että "just joo, lässynlässyn. Liimataan joka paikkaan vaan hymiö päälle niin hyvä tulee"?
❗ Ihan ensimmäisenä paljastus: Itsemyötätunto ei tarkoita yltiöpositiivisuutta (tai toksista positiivisuutta kuten jotkut sanovat) eikä myöskään sitä, että sivuutetaan tai painetaan villaisella elämän vaikeat asiat tai vaikka omat virheet. Ei. Njet.
➡️Itsemyötätuntoa kuvataan usein sanoilla "kohdella itseään samoin kuin kohtelisi parasta ystäväänsä".
Mietihän nyt jotain itsellesi rakasta henkilöä.
Kun hän kohtaa haasteita elämässään tai kertoo sinulle pahaksi mokaksi kokemastaan lausahduksesta vaikka työpaikkahaastattelussa, mikä on reaktiosi? Lohdutat häntä, tarjoat hänelle tukeasi, muistutat tilanteesta riippuen häntä levon ja ravinnon merkityksestä, ehkä sanot että "ei se moka varmasti ollut niin paha kuin mitä itse ajattelet".
Kun itse kohtaat vastaavia haasteita tai koet mokanneesi työpaikkahaastattelussa, miten silloin reagoit? Kuinka puhut itsellesi? Vaaditko vain lisää, piiskaatko itseäsi saamattomuudesta, moititko itseäsi varsinaiseksi tolvastiksi?
Myötätunto toisia kohtaan voi olla helpompaa kuin empatia itseä kohtaan. Sitä ajattelisi, että olisi helpompi olla itselle myötätuntoinen mutta näin ei ole. Jostain syystä me ihmiset haluamme vaatia itseltämme enemmän kuin muilta.
❗Nyt tulee hyvä uutinen: itsemyötätunto ON harjoiteltavissa oleva asia. 💎
Mutta kuten minkä tahansa lihaksen harjoittelu, se vaatii toistoja. Tiedät varsin hyvin että yksi käynti hiihtoladulla ei tee sinusta Iivo Niskasta. Et oletakaan yhden 5km hiihdon jälkeen olevasi samalla tasolla Iivon kanssa. Samoin itsemyötätunto vaatii harjoittelua.
Itselleni itsemyötätunnon harjoitteleminen ja harjoittaminen oli olennaista omien tunteiden käsittelyssä. Olin huikean ankara itselleni, piiskasin ja raippasin. Pikkuhiljaa opin uudenlaisia tapoja olla itseni kanssa. Kerta kerralta opin, että se lannistavinkaan tunne ei kestä ikuisesti. Opettelin olemaan itseni paras ystävä. Se oli nimenomaan opettelua ja se jatkuu edelleen. Kompuroin, edelleen, ja silloin tällöin huomaan olevani itselleni ankara jostain tekemästäni (tai tekemättömyydestäni).
Kun sen huomaan, pysähdyn ja "palaan hiihtoladulle", harjoittelemaan.
❓ Ehkä pellkäät, että itsemyötätunnon harjoittaminen tekee sinusta lepsun laiskottelijan, joka sallii itselleen aivan kaiken "koska itsemyötätunto". Ounastelet makaavasi päivät pitkät sohvalla syömässä perunalastuja tai karkkia (kumpi nyt on oma juttusi) koska itsemyötätunnolla sinun ei tarvitse vaatia itseltäsi yhtään mitään.❓
Ymmärrän tuon ajatuksen mutta huoli pois: tuosta ei ole kyse.
Itsemyötätunnon ytimessä on ensinnäkin havainto, että "nyt minuun sattuu / pelottaa / jännittää / harmittaa..." ja toisekseen halu lievittää tuota tunnetta eri keinoin. Itsemyötätunto mahdollisesti tekee sinusta jopa rohkeamman, kun tiedät että epäonnistuminen ei ole maailmanloppu.
No mitä sitten tehdä?
Ensimmäinen askel on tietoinen läsnäolo.
Voi olla, että pyörittelet siellä silmiäsi - taasen. 🙄
Jälleen kerran huoli pois: Tietoinen läsnäolo ei tarkoita istumista lotus-asennossa ja hymistelyä. Se tarkoittaa huomion viemistä siihen, mitä tekee - noin yksinkertaistetusti.
Annan sinulle nyt kivan tavan lisätä tietoista läsnäoloa päivääsi: tee se ilon kautta.
Ei hymistellen ja "mömmömmöööööö" -mantraa toistaen vaan nimenomaan tekemällä itsellesi mukavia juttuja.
Jotta asia olisi helppo, tein tuohon avuksesi työkirjan:
Voit suoraan klikata tästä ja ladata itsellesi tuon työkirjan
Voi olla, että ajattelet että "itsemyötätunto ei toimi minulla". Haastan sinut kuitenkin kokeilemaan. Sitoudu kolmeksi viikoksi harjoitukseen. Taatusti olet tehnyt hassumpiakin kokeiluja elämäsi aikana.
Ilon kautta tänään ja aina,
Kati
ps. Olen tekemässä läsnäolosta ja itsemyötätunnosta helppoa verkkokurssia. Tuo ei ole ihan vielä valmis, mutta jos asia kutkuttaa niin laita tätä kautta yhteystietosi - lähetän sinulle tietoa!
Jos haluaisit tehdä työtä kanssani 1:1, varaahan tästä maksuton tutustumiskeskustelu!