• Kati

Tunteet töissä


Kävin eilen metsäretkellä pitkospuille hyväksi todetun ystävän kanssa. Meillä askeleet on sattuneet yksiin satojen kilometrien ajan. Pikaisella laskulla pääsen reiluun viiteensataan yhdessä kuljettuun kilometriin, tajusin tuon vasta nyt. Aivan huikeaa! Polulle ja pitkospuille on mahtunut paljon keskustelua mutta myös hiljaisuutta. Hiljaisuus kai sen pitkospuuystävän paljastaakin.


Viime viikonlopulle olimme sopineet metsäretken. Aikaa kun oli rajatusti niin hiljaisuus jäi vähemmälle ja enemmän oli keskustleua. Tilanne- ja kuulumispäivityksen jälkeen keskustelimme tunteista töissä. Erityisesti keskityimme niihin negatiivisiin tunteisiin, niitäkin työpaikoille mahtuu. Keskustelussa oleva kysymys oli "mikä on myrkyllisin tunne työpaikalla?"


Pohdinnan jälkeen päädyimme katkeruuteen, vaihtoehtoja oli kyllä useita.


Katkeruuden korkeimmalle pallille oli monta syytä. Katkeruus ei ole eteenpäin työntävä kuten esimerkiksi kiukku voi olla. Ainakaan en ole kuullut kenestäkään, kuka olisi katkeruuttaan ajanut asioihin muutosta. Kiukkupäissään aloitetuista muutoksista olen kyllä kuullut.


Lisäksi katkera kaipaa tunteelleen kaveria. Kun samaan kuoppaan saa vedettyä jonkun muun, voi hetkellisesti kokea onnistumista.


Mikä tunne sun pohdinnassa saisi kirkkaimman mitalin?


Ihan toinen asia on, että miten käsitellä tunteita.

7 views0 comments