• Kati

Tänään

Updated: Feb 20

Viimeiset X viikkoa olen pyöriskellyt tuolla vanhassa, niissä tapahtumissa ja tunteissa. Ja kun Kotivinkin juttu tuli myös tässä helmikuussa ulos, olen saanut urakalla möyriä tuolla 1990-luvulla.


Nyt otetaankin melkoinen aikaloikka eteenpäin ja pompataan tähän päivään. Kuva (kerrankin!) liittyy asiaan: on nimittäin tältä keväältä - 2022. Minä, keittiönpöytäni ja kimppu tulppaaneja 🌷

Kuten aikaisemmista teksteistä on käynyt ilmi, tuolloin kultaisella 1990-luvulla olin jonkunkin aikaa sekaisin. Luulin, että paletti oli kasassa, mutta ei se kyllä ollut.


No mikä on tilanne nyt, olet saattanut ajatella.

Ehkä olet miettinyt, että olenko päässyt eteenpäin noista ajoista?

Ehkä mietit, että kannanko kaunaa tai katkeruutta?


Lyhyt vastaus on: olen päässyt enkä kanna.


Itselleni kesti kymmenen vuotta uskaltaa ottaa asia käsittelyyn. Eikä se kerralla tietenkään mielestä läpi mennyt, eikä kehosta. Mutta pienin askelin.


Ensin oli tärkeintä tunnustaa itselleni, että tämä on asia mikä täytyy käsitellä. Sen jälkeen alkoi itse työ. Pitkään purin ajatuksia ja tunteita päästäni. Tuo purkaminen tapahtui kirjoittamalla ja luotettaville henkilöille puhumalla, myöhemmin myös maalaamallakin.


Kirjoittaminen on aina ollut minulle se luontevin tapa jäsentää ajatuksia, ihan lapsesta saakka olen pitänyt jonkinlaista päiväkirjaa. Sanat tuppaavat suusta tulemaan välillä ihan nurinperinpäin ulos, kirjoittamalla saan purettua ne oikeassa tahdissa.


Kynä ja paperi ovat se "real thing", tämä tietokonetouhu on sitten toiseksi paras. Kynä ja paperi itse asiassa starttaavat aina uuden päivän ja saattelevat päivän päätökseensä. Kirjoitan siis aamusta oman aamujoogani jälkeen muistikirjaan aina jonkun verran ajatuksia, ihan puhdasta tajunnanvirtaa. Ja illalla kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa - muutamalla sanalla talteen ne jutut, mistä olen siltä päivältä kiitollinen.


Sivuhuomautus: muutin syksyllä, se se olikin urakka. Muutossa apuna olivat kaksi 20+ -vuotiasta naishenkilöä ja he tyhjensivät tavaroita esimerkiksi työhuoneeseeni. Iso kiitos edelleen avusta teille ja muulle muuttoväelle! Näitä itseäni parikymmentä vuotta nuorempia vain ihmetytti loppumaton muistikirjojen määrä. He tulivat vasiten kertomaan, kun yksi kirjahyllyn hyllyllinen oli täynnä muistikirjoja. Meinasin huolestua, mutta onneksi niitä löytyi vielä sitten lisää. Eli onhan niitä kertynyt 😀


Ja tosiaan se puhuminen. Kun olin valmis puhumaan, puhuin. Järjestys oli kuitenkin tuo: ensin kirjoitin, sitten puhuin. Syytän aina pohjanmaalaisuuttani, että minun täytyy ensin itse ymmärtää ja sitten vasta puhun. En oikeasti tiedä onko tuolla mitään tekemistä synnyinseutuni kanssa, ehkä se on ennemminkin osa persoonaani.


Pään purkaminen vei minut tiettyyn pisteeseen.

Silloin jo olo oli kevyempi ja mieli valoisampi.


Muutaman mutkan kautta ymmärsin ottaa vielä kehon työhön mukaan. Ei sieltä rääkkäyksen kautta (sitäkin tuli jossain kohti tehtyä) vaan lempeyden ja rauhan kautta. Kuulostelun ja pehmeyden avulla. Sitä kautta tunnesipulista kuoriutui vielä pari kerrosta lisää. Opin hyväksymään kehoni sellaisena kuin se on - tuokaan ei nimittäin aina ollut itsestään selvää.


Itseäni viisaammat sanovat, että meille on annettu keho syystä. Jos sitä ei tarvittaisi, olisimme vain puhuvia päitä. Ja uskon tuon itse täysin. Sen takia esimerkiksi omilla tunneillani kehotan aika-ajoin kuulostelemaan omaa kehoa, opetellaan pikkuhiljaa kuuntelemaan kehon signaaleja ja viestejä.


Kauna ja katkeruus...

En edes oikein tietäisi, että mistä kantaa kaunaa tai katkeruutta.


Diagnoosista? Se on mitä on.

Lääkärin tavasta kertoa uutinen? Hän teki sen kuten itse parhaimmaksi katsoi, ei hän varmasti älynnytkään miten suuren vaikutuksen sanat tekivät. Kyllä: sanansa olisivat voineet olla paremmin valitut, ehdottomasti. En voi niitä kuitenkaan vaihtaa, ne on sanottu sellaisena kuin ne silloin sanottiin.


Minun vihani, kaunani tai katkeruuteni eivät tekisi asiaan mitään muutosta.

Ennemmin keskityn pitämään oman mieleni rauhassa ja tasapainossa kuin käyttäisin energiaani toivomalla pahaa tuolle lääkärille.


Jos jotain hyvää niin olen ainakin saanut tutustua itseeni niin sanotusti syväsukelluksen kautta.


Ilman tätä kokemusta en olisi se henkilö, joka olen tänään!




Haluaisitko tukea omalla polullasi? Varaa tästä maksuton 30min tutustumiskeskustelu! ⬇️


47 views0 comments

Recent Posts

See All