Supervoimani: asioiden toteuttaminen

Ison osan opinnoistani olen tehnyt töiden ohessa. Vuosien saatossa erilaisia tutkintoja tai sertifikaatteja on tullut suoritettua kuusi tai seitsemän. Näin yhtäkkiä meni laskutaito sekaisin. Lyhimmillään opiskelu on kestänyt puoli vuotta, pisimmillään muutaman vuoden.

Rytmi on ollut kaikissa jotakuinkin sama: päivät töitä ja illat (sekä välillä viikonloppunakin) opintoja. Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja välillä vuodesta toiseen. Väliin olen haukkapalana tehnyt jonkin lyhyemmän kurssin, joko omaksi ilokseni tai puuttuvat tiedon saavuttamiseksi.

Toki väliin on mahtunut opinnottomiakin vuosia - ei huolta!

Koen, että olen ollut onnekas kun olen saanut opetalla kaikenlaista uutta ja haastaa itseäni uusilla tavoilla! Tällä hetkellä, esimerkiksi, rakennan elämäni ensimmäistä verkkokurssia uudelle alustalle. Tai tuo alusta on toki ollut olemassa jo jonkun aikaa, mutta itselleni se on täysin uusi. Seuraavaksi olisi vuorossa podcastin tekeminen itselleni läheisestä aiheesta.

No mitäpä sitten? Miksi kirjoitan tästä nyt?

Tänään viimeksi ystäväni keskustelussamme totesi että "en tajua miten tuon teet" kun toimitin hänelle tuota verkkokurssikokeilua. Tuumistelin ensin että "minkäköhän niin?" ennen kuin hän tarkensi mistä puhui: siitä, että opettelen uutta ja lähden järjestelmällisesti tekemään itselle uusiakin asioita. En jää patsastelemaan että "pitäiskö vai eikö pitäis" vaan kun olen tehnyt päätöksen niin alan toteuttamaan. Enkä vain aloita asioita sinne tänne vaan saatan aloittamani asiat myös loppuun asti.

En ollut tuota aikaisemmin itse oikein sen tarkemmin miettinyt. Jotenkin olin hyllyttänyt tuon lokeroon "kaikkihan toimivat samalla tavalla" mutta eihän näin toki ole. Meillä on kaikilla omat supervoimat ja ehkä tämä on sitten se minun supervoimani: asioiden toteuttaminen. ‍

Itse asiassa nyt muistui mieleen eräs työparini vuosien takaa.

Meillä oli kertakaikkiaan loistava yhteistyö: hän ideoi juttuja ja minä lähdin niitä toteuttamaan. Molemmat saimme ihailla toista parhaimmillaan: minä ihailin hänen idearikkauttaan, hän taas ei säästellyt kauniita sanojaan kun minä pääsin toteuttamisen kanssa vauhtiin. Molempia tarvittiin hyvään kokonaisuuteen!

Ajattelin tästä aiheesta kirjoittaa muutaman jutun sarjan tänne blogiin.

Toivottavasti olet kuulolla!

Ai niin tuo kuva: keväällä 2020 olin viimeisimmän kerran Koh Lantalla. ☀ Aamun joogatunnille osallistui aito Wonder Woman: ohjaajan tytär. Siellä hän joogaili meidän muiden kanssa 💗 Kuvan ottamiseen ja jakamiseen oli sekä äidin että tyttären lupa.