• Kati

Sumusta valoon

Updated: Jan 19

Uupumisesta ja muista työelämän opeista


Kuva marraskuisena aamuna Pyhäjärven rannalta Tampereelta.


Olen käynyt uupumuksen porteilla, en edes itse tajunnut sitä ensin. Olo oli kuin kävelisin koko ajan tihenevässä sumussa, kaikki näytti harmaalta. Maisema oli kuin marraskuisena aamuna: tasaisen harmaata.


Huomasin kyllä että elämästä hävisi ilo. Olin ärtyisä enkä läsnä oikein missään enkä kenellekään. Tein paljon töitä, mietin asioita iltasella kotona ja viikonloppuina mökillä. Pääkoppa kävi koko ajan kierroksilla. Tiputin mielekkäitä asioita omasta kalenterista pois: Treffit viikonloppuna kavereiden kanssa! Täytyy perua.

Valmennusasiakkaita? En ota.

Työpaikan pikkujoulu? En mene.


Tuohon aikaan harrastin crossfitia. Ihana laji, aivan upea yhteisö! Huomasin siellä, että tulokseni putoavat koko ajan. En vain jaksanut enää samalla lailla kuin aikaisemmin. Ajattelin suoraviivaisesti että tilanne korjaantuu treemalla kovempaa. Luonnollisesti. Puskin siis härkäpäisesti vaikka keho ja korvien väli huusivat, että ei enempää.


Yöunet kärsivät, syke hakkasi tuhatta ja sataa öin ja päivin. Olin aamulla kuin haamu. Mutta ei mitään sellaista vaivaa johon ämpärillinen kahvia iltapäivästä ei auttaisi.


Poltin kynttilää ihan joka päästä.


Kunnes kerran kahdenkeskeisessä palaverissa esihenkilöni kanssa purskahdin itkuun. Olin aivan poikki, rättiväsynyt. En enää muista mitä hän minulta silloin kysyi eikä sillä ole merkitystä. Jokin keskustelussa sai kamelin selän katkeamaan ja minut tunnustamaan että olen puhki.


Tuosta itkusta seurasi käynti työterveyslääkärillä sekä sairausloma. Lääkäri muuten viisaasti määräsi hoidoksi kävelyä metsässä. Ja sen lisäksi pääsin juttelemaan työpsykologin kanssa - sekä myöhemmin työtehtäviäni järjesteltiin uudelleen.


Raskain sydämin jouduin luopumaan crossfitistä. Kävin toipilasaikana pari kertaa kyllä kokeilemassa tunnilla. Noiden kokeilujen jälkeen vaan valvoin seuraavan yön, keho jäi ylivirittyneeseen tilaan.


Hetken aikaa jatkoin lääkärin ohjeilla: ainoa liikunta oli rauhallinen kävely. Tuon lisäksi tein rauhallista, palauttavaa joogaa. En todellakaan astangaa vaan rauhallisempaa hathaa ja yiniä. Kun olo alkoi olla vähän parempi, lisäsin ohjelmistooni kerran viikossa pilatestunnin.

45 views0 comments

Recent Posts

See All