• Kati

Polut lapsettomuuteen

Tahattomaan lapsettomuuteen johtaa monta tietä. Tarinoita on yhtä paljon kuin on meitä lapsettomuden kohtaavia. Suurella osalla taustalla ei ole vain yhtä tekijää vaan tahaton lapsettomuus on summa monesta eri palikasta.


Jokaisen tarina on arvokas.

Sinä olet arvokas. 💛

Itse voisin supistaa oman tarinani yhteen sanaan: ”endometrioosi”. Kun asiaa tarkastelee kauempaa, huomaa että siihen liittyy paljon muutakin kuin yksi diagnoosi. Koska olen tällainen tuumailija, minulle luontaista on (ainakin yrittää) ottaa etäisyyttä ja katsella etäältä asioiden yhteyksiä toisiinsa.


Jos olet kanssani samaa salaseuraa, suosittelen että kirjoitapa oma tarinasi itsellesi. Voit kirjoittaa sen "kynä+paperi" -menetelmällä tai tietokoneella, aivan sama. Ja sitten kirjoita se uudelleen. Ja ehkä vielä kolmannenkin kerran. Voi olla, että kerta kerralta tarinasi aukeaa sinulle eri tavalla. Sinun ei tarvitse tarinaa julkaista missään tai jakaa kenellekään, se on vain sinulle. Mutta ehkä sieltä löytyy joitakin yllättäviä yhteyksiä muihin asioihin elämässäsi.


Itse kirjoitin ensin vain sanan "endometrioosi". Mutta kun jatkoin kirjoittamista kerta toisensa jälkeen, näin että asia ei ollutkaan ihan niin helposti paketoitavissa.


Omaan tarinaani liittyy se, miten asiasta kerrottiin: ”Noilla vehkeillä ei kannata haaveilla omista lapsista”. Tuosta kirjoitin blogissani täällä. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että lääkärin sanoilla ja sanavalinnalla oli suuri merkitys sille, miten jatkossa itse asian kohtasin.


Sanoilla ON huikea mahti.


Toinen omaan tarinaani liittyvä seikka on se, että minulta kiellettiin haaveilukin.


Siihen asti mielen pöydällä olivat olleet sekä oma lapsi että haaveilu. Oman lapsen kohdalla ajatus oli "sitten joskus", ilman sen tarkempaa konkretiaa. Haaveilu oli ollut siinä pidempään ja pysyvämmin. Ehkä tiedätkin: niitä ajatuksia, että ”omalle lapselle luen tämän / haluan opettaa tämän” ja niin eteenpäin. Tuolla yhdellä lauseella lääkäri kertoi, että haaveilukin on turhaa.


Hän avasi yhden ikkunan ja sitten toisen ikkunan ja napakalla ristivedolla ikkunasta lensivät ulos sekä oma lapsi että sitten haaveilu. Sille omaan jälkipolveen liittyvälle pöydälle ei jäänyt edes pölyhiukkasta.


💡 Tämän haaveilun kieltämisen merkityksen tajusin vasta pitkällä viiveellä. Mun oli pitkään vaikea haaveilla mistään oikein millään elämänalueella. Lapsuudessa olin melkoinenkin haaveilija ja unelmoija, mutta haaveilu tyrehtyi. Tunsin (ja tunnen) iloa ja kiitollisuutta ihanista asioista ja ystävistä ja luonnosta ja vastaan tulevista ihanista työtehtävistä, mutta haaveilu tuntui etäiseltä. Pystyin helposti asettamaan itselleni tavoitteita ja saavuttamaan niitä, mutta haaveilu ja unelmointi olivat sellaisen sumupilven takana. Ne olivat jotain, mikä oli...no, kielletty. Kunnes kerran taas kirjoitin itselleni omaa tarinaani ja oikein rauhoituin noiden lääkärin sanojen ääreen. Tuon yhteyden tajuaminen oli sellainen iso "ahaa-hetki". 💡💡💡


💡 Olen saanut uudelleen opetella haaveilemaan ja unelmoimaan. Rakentamaan niitä kuuluisia haavelinnoja ja kulkemaan niiden käytävillä 🏰


Kolmas juttu oli virheellinen tieto. Pariin otteeseen kuulin, että "tämä on synnyttäneiden naisten sairaus". Tuo sai aikaan erikoisen päättelyketjun päässäni. Jotenkin oma logiikkani käänsi tuon lauseen siihen muotoon, että ilman synnytystä saatu endometrioosidiagnoosi kertoo, että olen todella luonnonoikku.


Olin käsityksessä että olen viallinen ja epäkelpo yksilö - kaikki Viralliselta Taholta (terveydenhuollosta) tuleva tuntui tukevan tuota ajatusta. Tarinaani liittyy siis myös tuen puute. Olin aivan yksin diagnoosin saatuani, en tiennyt mistä olisin puheapua saanut tai kenelle olisin voinut asiasta puhua. Ei keskustelu olisi diagnoosia parantanut, tietenkään. Mutta olisin saanut purettua sitä sisälleni survomaa mustaa möykkyä. Ja ehkä saanut käsityksen siitä, että en ole maailmanhistorian ainoa ihminen vastaavassa tilanteessa.


Nyt minulla meni kymmenen vuotta ottaa asia käsittelyyn. Kymmenen vuotta survoin tunteita sisälle, osaa tunteista pakenin erilaisilla keinoilla ja loput lakaisin maton alle. Kesti hetken saada siihen vyyhteen mitään otetta, niin tiukkaan olin tampannut osan asioista. Tuosta voin kertoa myöhemmin lisää, jos se kiinnostaa.


Tässä muutamia mun tarinaan liittyviä asioita. Kaikki katoavat sen yhden sanan "endometrioosi" taakse.


Mitä sun tarinaan liittyy?

Sun ei tarvitse sitä jakaa mulle, mutta ota kynä ja paperi (tai tietokone) ja kirjoita itsellesi 💛



100 views0 comments

Recent Posts

See All

Jos olet riittävän vanha (tai tällä hetkellä riittävän trendikäs) niin LP-levyt on sulle tuttu juttu. Joskus tuollainen LP-levy jäi jumiin. Jostain syystä neula jäi kiertämään sitä yhtä ja samaa kehää