Kaikki ne hyvät neuvot, joita ei pyydetty
Alkuun klausuuli: ymmärrän, että kukaan ei pahuuttaan pyytämättä neuvo tahtomattaan lapsettomia. Ainakin haluan uskoa näin. Valitsen uskoa, että jokaisella neuvojalla on silkkaa hyvyyttä ja puhdasta kultaa sydämessään.
Tänään pohdiskelen siis pyytämättä saatuja neuvoja. Paino sanalla "pyytämättä".
Kerro nyt asian, joka ei ole salaisuus mutta saattaa silti yllättää: hyvin harva tahtomattaan lapseton haluaa tulla pyytämättä neuvotuksi. Piste.
Itse en ole yhteenkään sellaiseen henkilöön tutustunut, joka pyytämättä saatuja neuvoja haluaisi. Kirjoitin siis ensin tuohon että ”ei kukaan” mutta ehkä jossain tämän maapallon päällä onkin henkilö, jolle pyytämättä saadut neuvot lapsettomuuteen ovat ihan ok. Kun en voi tuota varmuudella tietää niin valitsen muodon ”hyvin harva”.
Ennen kuin sukellan syvälle, niin mieti hetki itseäsi ja jotain itsellesi hyvin henkilökohtaista asiaa. Ehkä herkkä paikkasi on impotenssi tai haluttomuus tai vaikka oma parisuhteesi. Jokin asia, joka on sellainen, mistä et julkisesti mielelläsi juttelisi, varsinkaan ventovieraiden kanssa.
Ja jatka kuvittelua että jostain oudosta syystä nimenomaan tuo juuri sinulle herkkä asia olisi osa ihmisten normaalia tutustumiskeskustelua. Korvaa nyt hetkeksi ”onko sinulla lapsia?” kysymys jollain itsellesi herkällä aiheella.
Jos et muuta keksi niin mieti tätä: ”Miten sinun seksielämäsi, tapahtuuko alakerrassa?”
Jos rehellinen vastauksesi tuohon olisi, että "vähän hiljaista on" niin ensinnäkin: haluaisitko kertoa siitä uppo-oudolle ihmiselle?
Ja toisekseen: haluaisitko, että mahdollisesti sinulle tuntematon ihminen antaisi tuossa asiassa sinulle täysin pyytämättä neuvoja?
Haluaisitko kuulla hänen suustaan että ”älä mieti sitä niin kyllä se siitä” tai ”lähde lenkille niin kyllä se helpottaa” tai ”luin lehdestä yhdestä, jolla oli sama ongelma ja hän suositteli luontaistuotetta XYZ”.
Veikkaanpa että et. Veikkaan, että olisit miettinyt jo erilaisia vaihtoehtoja ja kokeillut eri keinoja.
Neuvoissa on se ominaisuus, että ne laittavat ihmiset eri asemiin: ”minä kokeneempana tai osaavampana neuvon sinua tietämätöntä”. Tuohan on ok, jos pyydän neuvoa itselleni haasteellisessa asiassa joltain asian paremmin tuntevalta ja osaavalta. Silloin tuo asetelma on se, minkä itse tietoisesti haluan. "Minä en tiedä, sinä tiedät, neuvo minua."
Voit miettiä vaikka uuden henkilön perehdytystä uusiin työtehtäviin. On aivan päivänselvää, että uusi työntekijä ei vielä tiedä kaikkea ja kokeneemmat neuvovat. Nimenomaan uutta työntekijää kokeneemmat, asiasta tietävät ja sen osaavat.
Et ehkä ole ajatellut, mutta pyytämättä annetut neuvot tekevät tuon saman asetelmamuutoksen. Vaikka neuvoja ei sitä ajattelisi, neuvon kohteelle tulee sellainen olo, että toinen tietää tai LUULEE tietävänsä asiasta.
Pyytämättä annetut neuvot ovat taatusti paikallaan työelämässä ettei tapahdu mitään peruuttamatonta virhettä. Jos huomaat kollegan olevan tekemässä jotain, jonka korjaaminen olisi mahdotonta tai aikaavievää – totta kai sanot hänelle siitä ennen kuin hän asian tekee. Tai jos huomaat henkilön saattavan itsensä tai jonkun muun hengenvaaraan omalla käytöksellään, esimerkiksi lähtemällä heikoille jäille. Kyllä, silloin on täysin hyväksyttävää ja jopa suotavaa antaa neuvoja pyytämättäkin.
Kun tullaan henkilökohtaisille alueille, nuo pyytämättä jaetut neuvot ovat sitten aivan toinen juttu. Silloin pyytämättä saadun neuvon kohteelle saattaa tulla riittämätön ja kelpaamaton olo. Pyytämättä saatu neuvo arkaan ja herkkään asiaan saattaa lannistaa. Takaraivoon voi hiipiä ajatus, että "en kelpaa näin vaan minun pitäisi olla toisenlainen".
Toistan itseäni: en usko, että kukaan minua pyytämättä neuvonut on tietoisesti ajatellut pahaa. Itselleni on esimerkiksi tullut tunne, että minut halutaan parantaa – en ole ollut riittävä tällaisena kuin olen.
Olen miettinyt myös noiden neuvojen syvempää merkitystä. Onko lapsettomuus niin pelottava tai vaikea asia ulkopuolelle, että sen olemassaoloa on vaikea hyväksyä? Koska se herättää itsessä hankalia tunteita, siihen tarjotaan jonkinlaista ratkaisua tai neuvoa tai parannusta? Onko neuvon takana neuvojan oma toive päästä eroon hankalasta aiheesta ja keskustelusta?
En tiedä.
Neuvoja on siis kuultu. Tahaton lapsettomuus on siinä mielessä erikoinen juttu, että ulkopuolella olevilta henkilöiltä löytyy hyvin usein ratkaisu asiaan – heidän omasta mielestään.
➡️En ole mitenkään itse laskuissa mukana siinä, kuinka monta kertaa olen saanut jonkinlaisen adoptioon liittyvän neuvon. Jostain syystä erityisesti adoptio tuntuu olevan se hopealuoti -tyyppinen ratkaisu: ilmeisesti se ajatellaan nopeaksi ja kliiniseksi parannuskeinoksi ongelmaan.
➡️ Itsellisille naisille käsitykseni mukaan vastaava hopealuoti on Tinder. "Etsi sieltä joku, ei siinä mene kuin vartti!". Niin justiin. Tarjotaankohan lapsettomuutta kokevalle itselliselle miehelle tuota ratkaisua? Jostain syystä en usko, mutta en tiedä varmuudella.
Nyt alkaa saarnaosuus:
Tahtomattaan lapseton ON miettinyt ihan itse kaikki vaihtoehdot läpi, usko pois. Hän on miettinyt hoitoja, niiden aloittamista ja niiden lopettamista. Hän on miettinyt lahjasoluja, adoptiota ja sijaisvanhemmuutta.
Usko huviksesi, hän on miettinyt asiaa.
Todennäköisesti paljon enemmän kuin voit kuvitellakaan.
Ja hän on itse omien pohdintojensa perusteella tehnyt omat päätöksensä. Hän on tehnyt päätöksen hoitojen aloittamisesta, lopettamisesta tai väliin jättämisestä. Hän on päättänyt oman asenteensa adoptioon, sijaisvanhemmuuteen ja lahjasoluihin. Hän on ajatellut ajattelemasta päästyään eri vaihtoehtoja ja tehnyt omat ratkaisunsa.
Sinun EI tarvitse näistä tai mistään muustakaan antaa hänelle pyytämättä yhtään neuvoa.
Saarnaosuus päättyy.
No mitä sitten tilalle? Empatiaa. Siitä kirjoitin täällä.
Eri asia on, jos läheisesi pyytää sinulta neuvoa.
Silloin avaa sydämesi ja neuvo, kaikella sillä tiedolla mitä sinulla on.
Halauksin,
Kati
Haluatko jatkaa keskustelua 1:1? Varaa alta 30 min maksuton tutustumiskeskustelu!