Lapsettomuuden suru ja sureminen
Edellinen teksti oli kevyempää rupattelua itkemisestä, puhutaanpa nyt hetki ihan itse asiaa. Suruasiaa. Lapsettomuuden surua. Olen sivunnut tätä aihetta aikaisemminkin, mutta nyt otan härkää sarvista. Tämä on aiheena suuri.
Kuvaksi valitsin tähän tekstiin kukkasia. Ostin juuri tänään itselleni kimpun, ihan siksi koska olen sen arvoinen. Sinäkin olet.
Jos mietitään terminologiaa niin suru sanana on passiivinen. Sureminen taas on aktiivinen termi. Kumpi noista sanoista on enemmän sinua lähellä tällä hetkellä?
Sureminen saa asioita liikkeelle. Edellisessä tekstissä kirjoitin itkemisestä, miten se pikkuhiljaa muutti asioita itselleni. Sureminen ei toki tarkoita samaa kuin itkeminen. Itku voi olla osa surutyötä, mutta ei välttämättä. Oli muoto mikä hyvänsä, sureminen auttaa menetyksen käsittelyssä.
Suremisen vältteleminen jähmettää, jäämme jumiin sinne syvyyksiin.
Lapsettomuuden suremisessa on kyse paljon muustakin kuin "vain" siitä, että ei saa omia lapsia. Itse surin sitä, että en tulisi koskaan saamaan sellaista perhettä kuin haaveilin. Kahta tai kolmea lasta, joista yhden nimi on Inka. Surin sitä, että en tule ostamaan kurahousuja tai kumppareita. Surin sitä, etten opeta omaa lastani lukemaan.
Itselleni lapsena serkut olivat suuri ilon aihe, he olivat (ja ovat) samaa heimoa minun kanssani. Surin myös sitä, että en koskaan näe miten omat lapseni rakentavat suhdetta omiin serkkuihinsa.
Vielä en ole surrut omaa lapsenlapsettomuuttani, ihan vielä se ei ole ajankohtaista. Mutta senkin aika tulee, tiedän sen.
Suremme montaa asiaa, kun suremme lapsettomuutta.
Emme sure lapsettomuutta julkisesti itse eikä yhteiskunta tunnista sitä. Jos joku läheinen kuolee, se tunnistetaan suruksi. Silloin meidän odotetaankin surevan, saamme tehdä sen näkyvästi. Joskus aikanaan (en tiedä josko vieläkin?) käsivarressa pidettiin surunauhaa sen merkkinä, että joku läheinen on menehtynyt. Tuntemattomatkin ihmiset tunnistivat ja tunnistavat surunauhan ja sen merkityksen. He osaavat antaa tilaa ja kohdella sinua hienotunteisesti.
Lapsettomuuden sureminen on näkymätöntä. Oman lapsettomuuden sureminen voi nostaa jopa häpeää. Niin se teki itselläni. Tuntui jotenkin väärältä surra jotain, mitä ei koskaan tule olemaan. Se tuntui jopa itsekkäältä kun niin paljon asioita oli (ja on) hyvin. Ikäänkuin siisti ja kaunis koti poistaisi kivun ja surun siitä ettei voi saada omia lapsia.
Itse en osannut muille sanoittaa omaa suruani - ja se on ymmärrykseni mukaan melkoisen yleistä. Pullotin ja paketoin omaa suruani sisälle. Tuollainen paketoitu suru voi näkyä kuitenkin käytöksessä. Sisällä oleva kipu voi saada aikaan pakonomaista syömistä, treenaamista, juomista, pelaamista... Mitä hyvänsä, mikä saa hetkeksi unohtamaan että sattuu. Kun itsekään ei tarkalleen tiedä, että mikä sattuu ja kuinka syvältä, sitä vain on vaikea sanoittaa muille.
Tarjoan sinulle nyt toivottavasti lohduttavan lauseen:
Suru on rakkautta ja rakkaus parantaa surun.
Mitä tuo tarkoittaa?
💛 Ensinnäkin, suremme vain meille tärkeiden ja rakkaiden asioiden menettämistä. Jos jollakin ei ole merkitystä ja menetät sen, et jää sitä miettimään tai sitä kaipaamaan. Se vain on poissa elämästäsi, *puf*.
💛 Surun käsittelyyn tarvitsemme empatiaa, rakkaudellista energiaa. Tarvitsemme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tarvitsemme tukea ja kuuntelevia korvia. Emme tarvitse neuvoja, tarvitsemme olkapäätä johon nojata. Olkapäätä, jonka tiedämme kannattavan surumme ilman halua korjata meitä. Etsi sinulle oikea henkilö (tai henkilöt) ja puhu heille. Kyseessä on sinun surusi, sinulla on oikeus valita ne henkilöt joille puhut.
Alussa sanoin että suru on passiivista, sureminen on aktiivista.
Itselleni sureminen, surutyö tarkoitti puhumisen lisäksi kirjoittamista, läsnäoloharjoituksia ja maalaamista. Toki sen lisäksi, että välillä itkin. Sureminen totisesti oli (ja on) aktiivista tekemistä. Jossain vaiheessa tajusin vielä kytkeä kehon mukaan omaan surutyöhöni, en puristaen ja pakottaen vaan lempeästi liikuttaen ja availlen. Jollekin toiselle surutyö voi tarkoittaa luontoliikkumista, tanssimista, laulamista, musiikin kuuntelemista tai soittamista, lemmikin hoivaamista, kävelyä, vertaistuen piiriin hakeutumista... Jokaisella meistä on omanlaisensa kanavat. Suru ei mene "ajan kanssa ohi" vaan hakeutuu ulos kun sen sallit, mahdollisesti monia eri kanavia pitkin.
Kuolemaan liittyy rituaaleja. On hautajaiset ja muistotilaisuus ja jossain vaiheessa vielä mahdollisesti tulee kivi haudalle tai uurnalehtoon laatta. Lapsettomuuden suremisessa (tai minkä tahansa toteutumattoman unelman suremisessa) ei ole rituaaleja. Ei arkkua, ei virsiä, muistopuheita tai adresseja.
Voi tuntua, että sureminen ei pääse alkuun kun selvää siirtymäpistettä ei ole.
Sinä voit tehdä oman rituaalisi surra lapsiunelmasi menetystä. Mieti, minkälainen rituaali olisi sinulle paras?
🌲 Voit valita istuttaa pihallesi (tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan) vaikka puun. Voit yhdistää istutukseen pienen seremonian. Ja jos tuntuu oikealta, voit upottaa samaan kuoppaan kirjeen syntymättömälle lapsellesi. Ajattele, että se kirje maatuu ja toimii ravinteena puulle.
🌲Voit valita tehdä pienen "alttarin" kotiisi: kynttilä, kukkasia, ehkä jotain muitakin esineitä. Voit katsella niitä, istahtaa niiden äärelle suremaan. Anna niiden olla siinä niin kauan, kuin tuntuu hyvältä. Se hetki tulee, kun olet valmis niistä luopumaan.
🌲Voit valita pitää "muistotilaisuuden" muiden lapsettomien kanssa. Voitte suunnitella tilaisuuden yhdessä: voitte laulaa, pitää puheita - mikä tuntuu teistä oikealta.
🌲Voit valita mennä lähilaavulle makkaranpaistoon - tai tehdä jotain muuta, mitä olisit halunnut tehdä lapsesi/lastesi kanssa. Tee se tietoisesti, omistaen tuo tekeminen lapsiunelmallesi.
Sureminen ei tarkoita menetyksestä yli pääsemistä, se tarkoittaa menetyksen hoitamista.
Suru ei halua satuttaa, se haluaa parantaa.
Etsi se sinulle oikea kanava ja oikeat henkilöt, joille puhua.
Pikkuhiljaa siirryt surusta suremiseen.
Passiivista aktiiviseen.
Annat mannerlaattojen liikkua.
Halauksin,
Kati
Jos haluat kytkeä kehoasi mukaan surutyöhön, kurkista tämän linkin taakse.
Jos haluaisit tehdä työtä kanssani 1:1, varaa alta aika maksuttomaan tutustumiskeskusteluun!