Laiskan (?) naisen kaava aikaansaamiseen

Nyt tulee tunnustus: oikeasti olen mukavuudenhaluinen.

Jos saisin valita, liikkuisin ja lukisin päivät pitkät. Heittäisin ehkä repun tai rinkan selkään ja painuisin pöpelikköön. Tai ehkä levittäisin joogamattoni ja etsisin kehoni rajoja sitä kautta. Lukisin mieltä kutkuttavia kirjoja, jotain ajatuksia herättelevää. Ja välillä sitten ihan täyttä hömppääkin - täytyyhän se elämässä tasapaino olla! Aika-ajoin heittäytyisin pötkölleni ja ihmettelisin maailmaa. Ehkä ummistaisin silmäni hetkeksi ja antaisin vain ajan lipua. Kunnes olisi aika tehdä sitä, mitä teen oikein erityisen hyvin: syödä. Päiväni kuluisivat rattoisasti noin.

Tuo ei kuitenkaan ole mahdollista kuin aina silloin tällöin.

Muina aikoina on hyvä tehdä jotain muutakin.

Luontainen taipumukseni mukavuudenhaluun heijastelee myös niissä päivissä kun on syytä saada aikaan jotain. Se näkyy tuumailuna.

Coachauksessa tämä näkyy niin, että ennen jokaista valmennushetkeä asetan itselleni intention. Siis nimenomaan itselleni. Kysyn itseltäni, että miten voin parhaiten tänään palvella juuri tätä asiakasta. Coachauksessa asiakas omistaa sisällön, täysin ja kokonaan. Minun tehtäväni on olla läsnä ja vastata siitä, että asiakkaalla on kannateltu olo koko tapaamisen ajan.

Teknisemmissä työtehtävissä toimin seuraavasti:

Rakennan päässäni polun A:sta B:hen (ehkä C:hen saakka) siitä, mitä haluan saada aikaiseksi ennen kuin lähden toteuttamaan. Tuumailen että mikä ehkä on tarkoitus taustalla, mitä haluan saavuttaa - ja miten sitä voi mahdollisesti käyttää jatkossa. Kerran kun asian tuumailee vähän pidemmälle, tekeminen lähtee sutjakammin käyntiin.

Jaoin työhuoneen parin vuoden ajan erään henkilön kanssa. Kerroin hänelle työtoveruuden alussa, että pohjimmiltani olen mukavuudenhaluinen ja laiskakin. Hän meinasi olla eri mieltä, kunnes kerroin mitä tuolla tarkoitan. Tarkoitan sitä, että suuremmissa tai uusissa työtehtävissä hänenkin kanssaan puhuimme asian läpi ennen tekemistä. Jatkossa oli helppo toistaa tuota kerran keksittyä kaavaa: ei tarvinnut joka kerta miettiä, että miten tämän nyt tällä kertaa tehdään.

Vaikka olisi ollut kiire, haimme rauhassa vastaukset kysymyksiin:

• Mitä?

• Kenelle?

• Millä aikataululla?

• Miksi?

• Käyttötarkoitus?

• Kertakäyttöisesti vai jatkuvaan käyttöön?

• Onko mahdollista, että tuotosta tarvitaan jatkossa hitusen eri muodossa?

• Ja mahdollisesti: mitä muuta tietoa vastaanottaja tällä kertaa ehkä tarvitsee päätöksentekoon?

Jos olisimme kiirehtineet tekemään, olisimme etsineet vastaukset kysymyksiin mitä, kenelle ja millä aikataululla. Olisimme lähteneet rynnistämään asioiden perään ja saaneet sillä hetkellä hyvän lopputuloksen, epäilemättä.

Mutta...

Miksi? olisi jäänyt miettimättä: sen takaa saattaa löytyä aivan toisenlaisia näkymiä kuin pelkästään miettimällä että mitä. Simon Sinek opettaa "Start with why" - tuota voi käyttää hyväksi myös ihan normaaleissa työtehtävissä. Tätä voi kysyä suoraan tai, jos se ei ole mahdollista, hitusen tuumailemalla saattaa päästä jonkinlaiseen langanpäähän kiinni. Kun ymmärtää että miksi, on helpompi vastata juuri siihen tarpeeseen.

Käyttötarkoitus määrittää hirmuisen paljon sitä, missä muodossa asian itse teen. Tuleeko tämä osaksi jotain suurempaa kokonaisuutta, onko tärkeä itsessään vai mihin tätä käytetään?

Kertakäyttöisyys vs jatkuva käyttö. Jos asia on taatusti kertakäyttöinen, silloin riittää purkka ja teippi. Liimalappu ja tussi. Rivi chatissa. Mutta jos on edes ohut mahdollisuus siihen, että asiaa tarvitaan jatkossa, silloin on syytä käyttää hitusen enemmän aikaa. Miten toistan saman asian helposti viikon päästä, kuukauden päästä? Tai miten takaan, että vuoden päästä pystyn kertomaan jollekin toiselle, mitä ajattelin kun tätä asiaa tänään tein? Liimalaput hukkuvat, chatin yksittäistä riviä voi olla vaikea metsästää päivän päästä - saatikka sitten viikon tai kuukauden. Miten tämä tehdään nyt niin, että jatkossa selvitään vaikka vain pienellä päivittämisellä?

Ehkä asiaa tarvitaan eri muodossa. Käytin ja käytän aikaa sen miettimiseen, että vaikka tämä nyt käsillä oleva asia olisi kertakäyttöinen, onko sillä mahdollisesti jatkokäyttöä tulevaisuudessa hitusen eri muodossa tai asiayhteydessä? Oletko joskus esimerkiksi tehnyt esityksen, lähettänyt sen pdf:nä ja sen jälkeen hävittänyt alkuperäisen sekä pdf:n koneeltasi? Olen itse tehnyt näin ja voi kissa miten se kismitti kun en löytänyt kuin lähetetyistä sähköposteista tuon pdf:n. Siinäpä sitten lähdin rapsuttamaan eri tarkoitukseen samankaltaista esitystä lähes alusta. Olisin säästänyt hirmuisesti aikaa, jos olisin voinut käyttää hyväksi sitä aikaisempaa esitystä.

Mitä muuta tietoa vastaanottaja tarvitsee päätöksentekoon? Tämä on vahvasti kytköksissä tuohon "Miksi" -kohtaan. Kun ymmärrän että miksi tämä asia ja miksi juuri nyt, voin ennakoida puuttuvia palasia mahdollisesta päätöksenteosta. Tämä taas vähentää mahdollisia jatkokysymyksiä.

Tuntuu ehkä kovin monimutkaiselta ja aikaavievältä?

Todellisuudessa näin ei ole. Vartin tuumailu ennen säästää reilusti aikaa jälkikäteen.

Ja taas jää enemmän aikaa niihin juttuihin, mitä teen hyvin: syömiseen ja tuumailuun.