Kärsivällisyydestä

Olen kärsimätön ihminen noin perusasetukseltani. Asioiden pitäisi tapahtua mielellän nyt eikä "sitten joskus". Toki tämä asetus on iän myötä hieman lieventynyt mutta silti tunnistan tunteen taustalla.

Kuulin tarinan bambuista ja vielä etsiskelin taustaa sen todenperäisyyteen. Ihan varmuutta en löytänyt, mutta joka tapauksessa juttu menee näin: bambu kasvattaa juuriaan neljästä seitsemään vuoteen. Noiden vuosien aikana maan pinnalla näkyy maksimissaan pieni verso, kaikki elämä keskittyy maan sisään. Juuret vahvistuvat, levittäytyvät, imevät voimaa.

Kunnes tulee se päivä, että bambun juuret ovat valmiit. Bambu on valmis kasvuun, tulemaan näkyväksi. Lyhyessä ajassa se nousee korkeuksiin, mikään ei voi sitä estää.

Rakastan tuota tarinaa. Vaikka kärsimätön mieleni hoputtaa, voin tyynnyttää itseni sillä että pinnan alla tapahtuu - jos annan sen tapahtua.

Lähimuistutus itselleni on tuo kuvan orkidea. Se ja sen kaveri lähtevät nyt kolmatta kertaa kukkimaan. Välillä ovat näyttäneet jo lähes kuolleilta, mutta säännöllisellä hoidolla saan jälleen ihailla kukintoa.